26.-28.2

Taas viikonloppu vierähti nopeasti, kun oli paljon tekemistä.
Perjantaina töiden jälkeen katselin leffaa ja otin päikkärit, jonka jälkeen lähdettiin kavereiden kanssa Leicester Squarella Sport Cafe-nimiseen baariin katsomaan lätkää. No, se tuntui liian täydelle, kovaääniselle, hikiselle, joten vaihdettiin paikkaa. Parempi onni ei taaskaan seurannut, koska toisessa baarissa jouduttiin katsomaan peliä ikkunoiden läpi. Sinne oli sellaiset jonot, ettei päästy sisälle tuntiin. Ja eipä Suomella kovin kaksisesti mennytkään! Kyllästyttiin odotteluun, ja lähdettiin takaisin kämpille, jossa keitettiin teetä ja sitten opetin ranskalaisen kaverini syömään ruisleipää.

Aamulla olin ihan pihalla, mitä tekemistä keksisin lauantaille. Teki mieli olla omissa oloissa, joten kun oltiin kämppiksen kanssa valmistettu lounas(riisiä, lohta ja parsaa kananmunien kera), otin metron kohti Kew Gardensia. Päivä oli tosi kaunis, kun aurinko paistoi ja oli lämmintä. Ihmisetkin vain hymyilivät iloisesti, kun oli pitkästä aikaa hyvä sää.
Metromatka oli aika pitkä ja kaiken lisäksi joku herrasmieheltä näyttävä papparainen yritti flirttailla mulle. Yaiks!
Matkan varrella näin, kun porukka souti Thames-jokea pitkin. Vitsi, kun pääsis itsekin kokeilemaan! Täällä on keväisin soutukilpailut, jotka on kyllä nähtävä!

Kew Gardenin asema-alue oli tosi hellyyttävä ja suloinen. Sellaisia pieniä söpöjä rakennuksia, kukkia ja muita viherkasveja oli paljon, ja pieni ekokauppa oli piste iin päälle!
Itse Kew Gardenin puisto oli myös häkellyttävän kaunis! Siellä oli isoja kasvihuoneita täynnä orkideoita, kaktuksia, palmuja yms. Kyllä mieli lepäsi siellä, varsinkin, kun sai haistella raitista ulkoilmaa ja ruohokin oli vihreää. Huh, kohtahan tässä alkaa jo runolliseksi! Täytyy lopettaa hyvän sään aikana. No kuitenkin, oli tosi hieno paikka. Kew Garden taitaakin olla yksi Lontoon hienoimpia puutarhoja.
Puistokierroksen jälkeen kävin kiertelemässä ja hypistelemässä kaikkea kivaa ekokaupassa, mutta loppujen lopuksi mitään ei tarttunut mukaan.

Illalla oli sitten vuorossa taas Leicester Square, jonne menin ranskalaisen kaverin kanssa. Käytiin katsomassa Stand uppia Comedy Clubilla ja syötiin kiinalaista China Townissa. Stand up-show oli ihan yliveto! Nähtiin neljä eri koomikkoa, mutta ensimmäinen oli paras. Ensinnäkin hän oli hauska, ymmärsin lähes kaiken ja kolmanneksi hän teki hauskoja vitsejä Suomesta. Erehdyin siis kertomaan olevani suomalainen, kun hän kyseli, mistä päin porukka on tullut. No pahinta vitsiä laskettiin kuitenkin saksalaisesta tytöstä, joka oli ollut sinkkuna kuulemma liian pitkään. Hauska ilta oli!

Sunnuntaina eli tänään lähdin uuden suomalaisen tuttavuuteni ja hänen brittiläisen kaverinsa kanssa Hillsong-tapahtumaan. Eli siis se oli todella moderni ja vapaa kirkkomessu, jossa laulettiin ja välillä puhuttiin. Messu pidettiin teatterissa, jossa yleensä esitetään We will rock you-musikaalia, joten puitteet olivat hienot! Tuntui, että olisi ollut katsomassa jotain hyvää bändiä keikalla, sen verran oli panostettu valoihin, taustavideoihin ja musiikkiin.
Tapahtuman jälkeen lähdettiin sitten läheiseen pubiin yksille. Mukaan tuli myös toinen britti, joten oli mukava keskustella nyt ihan natiivi-puhujien kanssa englantia.

Nyt tuli tehtyä vihdoinkin vähän erilaisempia juttuja. Alkaa tuo shoppailu nimittäin kyllästyttämään ja voihan rahansa paremminkin käyttää... :D
Mutta HUOMENNA MIKAA KATSOMAAN! Can't wait!

2.-25.2.

No niin, nyt tämä laiskiainen sai vihdoinkin aikaseksi kirjoittaa vähän helmikuun tapahtumista! On kyllä ehtinyt tapahtua niin paljon, ettei varmasti voi muistaa kaikkea.
Töissä on ollut mukavaa, kun on saanut tehdä erilaisia ruokia ja leipoa. En kyllä tykkää laittaa tai leipoa mitään tavallista perusmättöä, vaan mielummin tekisin sitten jotain erikoisempaa. Kirkon Suomi-imagoon ei ehkä sopisi japanilainen tai meksikolainen ruoka :P

Kävin yksi perjantai-ilta kavereiden kanssa leffassa Leicester Squarella katsomassa Nowhere Boy-nimisen elokuvan. Oli muuten tosi hyvä leffa ja kokemusta paranti se, että leffateatteri oli sellainen ihanan nostalginen ja vanha paikka. Melkein samanlainen löytyy kyllä jopa Pihtiputaalta, mutta mieluummin sitä katsoo leffaa täällä nuhjuisessa salissa kuin siellä!

Kiinalainen uusivuosi on myös näkynyt katukuvassa, Chinatownissa on nimittäin ollut aikamoiset koristelut ja kaikenlaisia tapahtumia. Käytiin myös kerran Westfieldin ostarilla, jossa oli tanssiesityksiä ym. Siellä syötiin muuten tosi hyvää italialaista jäätelöä! Eikä tarvinnu ees itse maksaa :P Tässä pikkuhiljaa huomaa, että mun elämä pyörii vain ruuan ympärillä. Pitäisiköhän huolestua?

Sisko ja sen kaveri kävi täällä viettämässä pitkän viikonlopun. Taas käytiin läpi perusnähtävyydet, mutta esittelin myös market-paikkoja, kun oon niin ihastunut niihin. Nyt matkustettiin jokilaivalla ja kerranki oli hyvä ilma. Näki jopa ikkunoista maisemia! Notting Hillissä kierreltiin taas kirpputori/vintage-liikkeitä. Markkinat oli ehtiny jo aika hyvin loppua, että siellä ei sit nähty kovin paljon mitään. Sitten käytiin syömässä meksikolaista ruokaa ja oli kyllä tulista kerrankin!
Käytiin myös porukalla läheisessä pubissa, joka on tosi hieno ja sieltä on näkymät joelle. Nimi taisi olla Old Salter Quas tms.

Oon tutustunut ranskalaiseen tyyppiin, jonka ansioista voi sanoa, että englanninkieli on kyllä kehittynyt jo parissa viikossa. Mutta sekin on hauskaa, kun usein tulee väärinymmärryksiä ja sitten saa nauraa hulluna. Ja se kyllä nauraa aina mun aksentille, en tiedä onko se niin ylpeilyn aihe :D

Kävin hommaamassa kirjastokortin ja lainasin kirjan, jonka nimi on 1000 things to do in London. Siinä on ollu tosi paljon hyviä ideoita, kuten uiminen ulkoilmauimahallissa, ilta museoissa(useat museot on myöhään auki esim. perjantaisin ja siellä saattaa olla elävää musaa, luentoja, juomatarjoilu tms), Smash up cars-tapahtuma Wimbledonissa ja kauhukävely näin muutamia luetellakseni. Se kauhukävely vois olla jännä, kun voi esimerkiksi seurata Viiltäjä Jackin reittiä, missä hän tappoi uhrinsa. Tai ehkä en ihan ensimmäiseksi ole sinne menossa, koska iltaisin pimeän tultua on tosi säikky, jos kävelee ulkona. Eilenkin lenkillä luulin melkein jokaista vastaantulijaa murhaajaksi. Kiitos äiti peloitteluista!

No huomenna olisi tarkoitus mennä katsomaan jääkiekkomatsia jonnekin pubiin. Ei sillä, että olisin kova fani, mutta seuran puolesta kannattaa lähteä!

Ai niin, varattiin yhden kämppiksen kanssa liput Mikan keikalle!!!!! Se on 1.3 ja lupasin sen omaksi synttärilahjakseni. Sitten sunnuntaina voi juhlistaa vähän enemmän, ajattelin kokkailla kavereille ja jos mentäis keilaamaan sen jälkeen.

Nyt ei kyllä millään muista muuta, vaikka kuinka yrittää! Huomenna ollaan kuitenkin menossa

1.2.

Vautsi, nyt on jo helmikuu! Kohta alkaa siis oikeasti kevät, eikä tarvitse olla jäässä joka kerta kaupungilla!

Pähkäilin koko eilisillan, mitä tekisin tänään vapaapäivänä. Jaakko lähti jo eilen kotiin, joten nyt pitäisi keksiä jotain. Sitten välähti, että Camden Town on vielä näkemättä! Se on niin värikäs markkina-alue, että siellä päivä vierähtäisi mukavasti.

Heti Camden Townin metroaseman ulkopuolella huomasi tulleensa lähes toiseen maailmaan. Talot oli hauskan värisiä, ihmisiä parveili torikojuilla ja niitä kojuja riitti! Kaikki myyjät tervehtivät iloisesti ja yrittivät tyrkyttää tuotteitaan. Siellä ei kyllä rauhassa saa katsella ympärilleen :D Kävin ihastelemassa I love London -hupparia eri liikkeissä, ja lopulta päädyin ostamaa sen eräältä kauppiaalta, joka lupasi sen special price hintaan. Löysin ihania Vintage-liikkeitä, mutta ne kaikki olivat kyllä toistensa kopioita vaaleine harsovaatteineen. Pari Fanttilaista käskivät käymään jossain ihmeellisessä teknoavaruusvaateliikkeessä, joka oli kyllä vierailemisen arvoinen kohde! Ovella odotti kaksi valtavaa robottia ja sisällä diskovalot sekoittivat pään. Vaatteet oli suoraan avaruudesta ja niin myös myyjätkin! Kaikki olivat pukeutuneet tosi erikoisesti, oli pinkkiä hiusta, karvabuutseja, haalareita ja neonvärisiä meikkejä.

Camdenissa oli myös iso hevostalli, jonka karsinat olivat liikkeitä. Mieletöttämän hieno idea! Myytiin siellä jossain myös hevostarvikkeita. Sormet syyhyten katselin niitä, kun hevoskuume on taas nousemassa. Hyde Parkissa voi muuten ratsastaa, mutta se on lähinnä sellaista verkkaista sunnuntaikäyntiä hevosen selässä. Voisi silti käydä kokeilemassa joku kerta.

Pian iski nälkä, jota ei helpottanut yhtään se, että kaikki ruokamyyjät tarjosivat ohikulkijoille ilmaisia maistiaisia eri maiden ruoista. Päädyinpä taas ottamaan kiinalaista, vaikka olen yrittänyt, että kokeilisin esimerkiksi afrikkalaista ja japanilaista. No vielähän tässä ehtii!

Illalla meille tuli uusi vapaaehtoinen ja senpä takia olenkin nyt muuttanut yhteiseen huoneeseen yhden Fanttilaisen kanssa. Tulee ihan lapsuusajat mieleen, kun nukuin siskon kanssa samassa huoneessa! Uni on ollut kyllä vähissä, kun kaikki melu kuuluu tosi selvästi tähän meidän huoneeseen. Lisäksi meidän kotipubi on ihan tuossa vieressä. Onneksi otin korvatulpat mukaan, niillä pitäisi pärjätä:)

28.-31.1

Se vastaan tulo Liverpool Streetille ei sujunutkaan niin helposti kuin kuvittelin. Yövuorossa bussi menikin eri reittiä ja odottelin väärällä pysäkillä jatkobussia asemalle. Jaakko joutui odottelemaan mua ihan turhaan, joten paluumatkalla otettiinkin taksi. Täällä on yllättävän halpaa kulkea sillä!

Aamulla lähdettiin metsästämään paikallista postitoimistoa, koska luin netistä, että tilaamani musikaaliliput täytyy noutaa sieltä. Postissa työntekijät eivät osanneet auttaa ja ajattelin jo, miten tyhmää ylipäänsä on, että liput tulevat sinne. Annettuani tulostamani paperinivaskan yhdelle tyäntekijälle, hän huomasi, että liput saapuukin box officeen eli teatterin lippuluukulle, EI post officeen. Siinä sitä taas huomasi, miten hyvä kielipää mulla välillä on :D

Esittelin kaikki perusnähtävyydet keskustasta, käytiin British Museumissa ja syömässä intialaista. Oltiin ravintolan ainoat asiakkaat, joten saatiin hieman liian hyvää palvelua. Paikan pomo istui ihan vieressä ja tuli kyselemään joka ruokalajin välissä, onko hyvää ja neuvoi miten mitäkin syödään. Se oli musta häiritsevää, koska en tahdo kenenkään tulevan kyselemään koko ajan, jos syö. Sitten kun tilattiin juomat, niin molemmat sai väärän. Tarjoilijan kaataessa limsaa tölkistä mun lasiin, kaikki ei mahtunutkaan siihen. Tarjoilija veti sitten pohjat sieltä itse, ei voinut esimerkiksi antaa tölkkiä mulle, kun muutenkin oli niin ylihinnoiteltuja juomia. No pieniä murheita nämä on! Oli aika erikoinen ja huvittava paikka.

Illalla käytiin katsomassa Wicked-musikaali Victoria Apollo-teatterissa. Yksi sana riittää kuvaamaan tätä kokemusta: USKOMATON! Suomessa ei varmasti ole ikinä tällaisia spektaakkeleita, koska budjettikin on pienempi. Katossa roikkui liikkuva ja savua syöksevä lohikäärme, lavasteet vaihtuivat jatkuvasti mitä hienoimpiin, noita nousi ilmaan ja esiintyjien asut olivat todella upeat. Täytyy käydä kyllä vielä yhdessä musikaalissa ennen kotiinlähtöä! Ainoa huono puoli oli se, että tuokin kesti lähemmäs neljä tuntia väliaika ja aloituksen odotus mukaanlukien.

Seuraavina päivinä käytiin kiertelemässä lisää museoita, Harrodsia, syötiin hyvää kiinalaista, käytiin pubissa Fanttilaisten kanssa, kierreltiin Greenwich Marketilla, juotiin englantilaista teetä cup cakesin ja sellaisten söpöjen pienten keksien kanssa. Kaiken kaikkiaan mukava "pitkä viikonloppu".

27.7.

Tänään olikin sellainen hulivilipäivä, että huh! Nukuin pitkän kaavan mukaan ja järkkäilin huonetta asumiskelpoiseksi kahdelle hengelle. Yhdeltä piti jo lähteäkin töihin, koska oli joka keskiviikkoinen työntekijäkokous.
Kirkon etuovella mua odotti vastassa kaikki työntekijät ja ajattelin, että ehkä ollaan lähdössä jonnekin autolla. Lähemmäs tultuani sain selvyyden, että oli tapahtunut palohälytys ja porukka odotteli palokuntaa. Onneksi se oli kuitenkin väärä hälytys, koska kaksi työntekijää oli paistanut liian innoissaan hampurilaispihvejä keittiössä.

Tapahtuman jälkeen käytiin läpi, kuinka toimia jatkossa tuollaisissa tilanteissa. En kyllä muista siitä enää mitään, joten ei ollut hirveästi hyötyä. Pakko vain toivoa, ettei palohälytystä tulisi koskaan! Harvoin tulee mietittyä, miten oikeassa tilanteessa tulisi tehdä.

Olin iltavuorossa yksin ja sain juosta jatkuvasti puhelimessa, ovella ja keittiössä. Yllättävän väsyttävä päivä, vaikka olin töissä alle 9h. Kassan laskemisessa menikin ylitöiksi, kun ei aivot taaskaan toimineet. Tänään tapasin mukavia ja mielenkiintoisia seurakkaita, toivottavasti tulevat käymään useamminkin kirkolla.

Nyt vain odottelen, että erään tietyn henkilön lentokone laskeutusi Stanstedille, niin lähden sitten vastaan Liverpool Streetille. Jos sitä kahden jälkeen jo olisi takaisin Fantilla, toivotaan!

25.1.

Tänään oli siis paljon hupia luvassa! Aamu alkoi lenkillä ja kaurapuurolla, jonka jälkeen valmistaudun iltapäivää varten. Hiuksetkin jopa jaksoin suoristaa ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen!

Lähdettiin metrolla Canary Wharfin asemalle, jossa en olekaan ennen käynyt. Menin vaan porukan mukana, kun ei ollut mitään hajua, minne pitää mennä ja milloin. Pienen vaelluksen jälkeen löydettiin loppu työporukka kahvilasta. Meille oli jo valmiiksi tilattu juomia, joten "jouduin" juomaan valkoviiniä klo 14. Ei oikein maistunut niin aikaisin vielä alkoholi!
Kun porukka oli kerännyt tarpeeksi rohkeutta, oli aika lähteä jäälle luistelemaan. Täytyy sanoa, että oli tosi hieno kokemus! Luisteltiin korkeiden lasitornien keskellä ulkojäällä ja Michael Jackson soi taustalla. Lähes kaikki pysyivät pystyssä koko ajan (lukuunottamatta muutamaa vauhtiveikkoa, jotka sitten vetivät nurin vetiselle jäälle). Luistelupaikassa oli töissä kaksi brittiä, jotka olivat pelanneet Suomessa pari vuotta jääkiekkoa. En ihmettele yhtään, koska toinen niistä ainakin luisteli tosi taitavasti (tosin se oli enemmänkin taitoluistelua...). Toinen taas puhui suomea hieman ja oli jopa tatuoinut Suomileijonan niskaansa! Tatuointi kuulemma kertoi, kuinka paljon hän rakastaa Suomea. Epäilemättä! No, kutsuttiin poika kirkolle syömään karjalanpiirakoita ja kanelipullia.

Kun oltiin pyöritty tarpeeksi ympyrää, lähdettiin syömään meksikolaiseen ravintolaan. Paikka oli tosi modernin ja pirtsakan näköinen, palvelu oli ystävällistä ja ruoka hyvää. Sinne voisi joskus muulloinkin mennä! Söin jonkun tortilla-annoksen ja taco-keittoa. Olipa ihana syödä tulista ruokaa pitkästä aikaa! Lopuksi saatiin mukaan chilin siemeniä, joten seuraavaksi siis viherpeukaloimaan tuonne takapihalle.

Ruuan jälkeen käytiin vielä työporukalla kahvilla Starbuckissa (kolmas kerta jo siellä, vaikka sanoin ensimmäisen kerran jäävän viimeiseksi!).
Osa porukasta lähti katsomaan jalkapalloa, mutta jäin kahden kämppiksen kanssa vielä kiertelemään tuonne Canady Wharfin bisnesalueelle, jossa oli myös kauppoja. Waterstone'sin kirjakaupassa törmättiin suomalaiseen työntekijään! Kylläpä kaikki muistuttaa Suomesta jatkuvasti.

Tänään etsin mahdollisia opiskelupaikkoja ja näillä näkymin olen Lontoossa vain heinä- tai elokuun loppuun saakka. Palkkaa alkaisin saamaan vasta heinäkuussa, joten mieluummin lähden sitten Suomeen tekemään töitä kuukaudeksi, jotta olisi edes pieni pesämuna ennen kouluun lähtöä. Katsastellaan, miten käy!

24.1.

Sunnuntai olikin viimeinen päivä Belgiassa. Aamupalan, hartauden ja viimeisten koulutushetkien jälkeen olikin ruoka ja sen jälkeen lähdettiin juna-asemalle kohti Englantia. Taas meni matka mukavasti nukkuessa, mutta heräsin juuri ennenkuin mentiin tunneliin. Eipä siinä niitä maisemia hirveästi sitten nähnyt!

Tuntui tosi ihanalle palata "kotiin". Vesi maistu hyvälle ja ihmiset oli ystävällisiä. Aah, tää on niin ihana paikka. Vettä satoi kaatamalla illalla, mutta lähdin silti lenkille keskustan suunnalle. Kaupunki oli kyllä niin kaunis pimeällä, kun kaikki valot loistivat.

Lähes kaikki ruoka oli ehtinyt mennä pilalle viikonlopun aikana, joten söinkin sitten kaurapuuroa ja vanhoja karjalanpiirakoita nälkään. Löysin myös lehden, jossa oli paljon juttua Musesta. Sen äärellä loppuilta tai yö sujui rattoisasti. Huomenna olisi sitten Tyky-päivä eli kirkko on kiinni ja me mennään luistelemaan ja syömään työporukalla. En olekaan pitkään aikaan käyny näin monesti ravintolassa syömässä ja vielä ilmaiseksi!