keskiviikko 20. tammikuuta 2010

20.1.


Unihiekka vain rapisi silmistä, kun heräsin yhdeksän aikaan keittelemään puuroa ja valmistautumaan päivän reissuun. Puin paksusta päälle(villasukat, sukkahousut, farkut, topin, pitkähihaisen, fleecepusakan, takin, huivin ja paksut sormikkaat), kun tällä kertaa päätin olla palelematta!

Laitoin kuulokkeet korviin ja lähdin tutustumaan Southwarkiin, South Bankiin ja Westminister Halliin. Matkan varrelta löysin hauskan Christmas Gift Shopin ja olisin käynyt sotamuseossa. Liput museoon maksoivat kuitenkin hunajaa, joten se jäi. Kävin kala- ja lihamarkkinoilla haistelemassa "uusia tuulia" Sitten olisin mennyt Shakespearin Globe Teatteriin, mutta sinnekin oli hirveät pääsymaksut! Vähänkin erikoisempaan museoon on kyllä aina pääsymaksu, harmi juttu! No onneksi Tate Modern oli siinä lähellä joen vieressä, joten menin sinne.
Nyt olisin voinut maksaa Pop Life-näyttelystä, mutta se olikin jo loppu! Ihastelin sitten muita tauluja ja esineitä.
En kyllä ymmärrä, miksi kaikissa siellä pyörivissä videoissa piti olla alastomia ihmisiä, verta, pahoinpitelyä ym. Taidetta se on, mutta en ainakaan itse syttynyt niille! Enkä muutenkaan aina ymmärrä nykytaidetta, riittää että tekee tauluun viivan ja se on sitten miljoonien arvoinen taulu. Toisaalta tykkään käydä katsomassa nykytaidetta, eli olen aika ristiriitainen!

Suurimman vaikutuksen muhun teki tilataideteos "Pöytä ja neljä tuolia". Siinä taiteilija oli tehny jättimäisen pöydän ja tuolit. Pöydän alta pystyi kevyesti kävelemään! Teoksen ideana oli se, miltä maailma näyttää lasten silmin.
Tyhmänä nappailin siellä valokuvia, kun en huomannu kieltokylttejä. Olinkin ihmeissäni, että mitenkäs täällä voi kuvata! No tulihan joku vartija sitten kieltämään.

Pihalla oli alkanut satamaan, mutta onneksi jälleen muistin umbrellan! Talsin seuraavaksi London Eyelle ja menin seikkailemaan tois puol jokkee Big Benin ja House of Parliamentin luokse. Sieltä jatkoin matkaa kirkolle päin. Loppumatkasta oli pakko ottaa bussi, kun oli jo kylmä ja jalat kipeät (en kyllä mitään hajua, paljonko tuli käveltyä, mutta aika paljon, jos paikat kipeyty). Kirkolla sai sitten syödä työntekijän läksiäiskakkua ja lukea englantilaisia juorulehtiä. Voi tätä herkuttelun määrää, kohta on pakko rajoittaa!

Kämpillä nukahdin heti ja nukuinkin sellaiset 3h. Olen muuten löytäny hyviä bändejä täältä, kuten The Smithsin ja Empire of the Sunin. Lisäksi olen alkanut kuuntelemaan vanhoja hittikappaleita jostain vanhempien aikakaudelta. Outoa! Tänäänkin kuuntelin jopa Edith Piaffia.

Tajusin tänään, että enään ei ole hirveästi vaikeuksia asioida englanniksi. Ymmärtää jo valmiiksi mitä asiakaspalvelija tarkoittaa ja osaa olla jopa kohtelias. Ennen piti aina pyytää toistamaan, kun ei ensimmäisellä kerralla tajunnut. Nyt täytyy ottaa vielä tavoitteeksi se ulkomaalaisen ystävän hankinta. Tänään yritin sellaista katsastella, mutta ei tuottanut tulosta! :D

Nyt olisi leffailta, vieraamme toi jo jättisäkin sipsejä tänne!

3 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Edith Piaffin Hymni rakkaudelle (Hymne L'Amour) on kyllä kaunis. Laulettiin se porukalla toisen siskon häissä aikoinaan. Samaten Non Je Ne Regrette Rien on kuuntelemisen arvoinen. Piti toi eka kommentti poistaa, siin oli niin paha kirjoitusvirhe että alko hävettämään :D

    VastaaPoista
  3. Tuskin olisin mitään kirjotusvirhettä huomannu ;) Joo tuo Non Je ne Regrette Rien on kyllä tosi hyvä! Katoin joskus sen leffan, joka kertoi Edithistä ja sen takia innostuin kuuntelee sen musiikkia. Muutenkin ranskankielinen musa on hauskan kuuloista :)

    VastaaPoista