26.-28.2

Taas viikonloppu vierähti nopeasti, kun oli paljon tekemistä.
Perjantaina töiden jälkeen katselin leffaa ja otin päikkärit, jonka jälkeen lähdettiin kavereiden kanssa Leicester Squarella Sport Cafe-nimiseen baariin katsomaan lätkää. No, se tuntui liian täydelle, kovaääniselle, hikiselle, joten vaihdettiin paikkaa. Parempi onni ei taaskaan seurannut, koska toisessa baarissa jouduttiin katsomaan peliä ikkunoiden läpi. Sinne oli sellaiset jonot, ettei päästy sisälle tuntiin. Ja eipä Suomella kovin kaksisesti mennytkään! Kyllästyttiin odotteluun, ja lähdettiin takaisin kämpille, jossa keitettiin teetä ja sitten opetin ranskalaisen kaverini syömään ruisleipää.

Aamulla olin ihan pihalla, mitä tekemistä keksisin lauantaille. Teki mieli olla omissa oloissa, joten kun oltiin kämppiksen kanssa valmistettu lounas(riisiä, lohta ja parsaa kananmunien kera), otin metron kohti Kew Gardensia. Päivä oli tosi kaunis, kun aurinko paistoi ja oli lämmintä. Ihmisetkin vain hymyilivät iloisesti, kun oli pitkästä aikaa hyvä sää.
Metromatka oli aika pitkä ja kaiken lisäksi joku herrasmieheltä näyttävä papparainen yritti flirttailla mulle. Yaiks!
Matkan varrella näin, kun porukka souti Thames-jokea pitkin. Vitsi, kun pääsis itsekin kokeilemaan! Täällä on keväisin soutukilpailut, jotka on kyllä nähtävä!

Kew Gardenin asema-alue oli tosi hellyyttävä ja suloinen. Sellaisia pieniä söpöjä rakennuksia, kukkia ja muita viherkasveja oli paljon, ja pieni ekokauppa oli piste iin päälle!
Itse Kew Gardenin puisto oli myös häkellyttävän kaunis! Siellä oli isoja kasvihuoneita täynnä orkideoita, kaktuksia, palmuja yms. Kyllä mieli lepäsi siellä, varsinkin, kun sai haistella raitista ulkoilmaa ja ruohokin oli vihreää. Huh, kohtahan tässä alkaa jo runolliseksi! Täytyy lopettaa hyvän sään aikana. No kuitenkin, oli tosi hieno paikka. Kew Garden taitaakin olla yksi Lontoon hienoimpia puutarhoja.
Puistokierroksen jälkeen kävin kiertelemässä ja hypistelemässä kaikkea kivaa ekokaupassa, mutta loppujen lopuksi mitään ei tarttunut mukaan.

Illalla oli sitten vuorossa taas Leicester Square, jonne menin ranskalaisen kaverin kanssa. Käytiin katsomassa Stand uppia Comedy Clubilla ja syötiin kiinalaista China Townissa. Stand up-show oli ihan yliveto! Nähtiin neljä eri koomikkoa, mutta ensimmäinen oli paras. Ensinnäkin hän oli hauska, ymmärsin lähes kaiken ja kolmanneksi hän teki hauskoja vitsejä Suomesta. Erehdyin siis kertomaan olevani suomalainen, kun hän kyseli, mistä päin porukka on tullut. No pahinta vitsiä laskettiin kuitenkin saksalaisesta tytöstä, joka oli ollut sinkkuna kuulemma liian pitkään. Hauska ilta oli!

Sunnuntaina eli tänään lähdin uuden suomalaisen tuttavuuteni ja hänen brittiläisen kaverinsa kanssa Hillsong-tapahtumaan. Eli siis se oli todella moderni ja vapaa kirkkomessu, jossa laulettiin ja välillä puhuttiin. Messu pidettiin teatterissa, jossa yleensä esitetään We will rock you-musikaalia, joten puitteet olivat hienot! Tuntui, että olisi ollut katsomassa jotain hyvää bändiä keikalla, sen verran oli panostettu valoihin, taustavideoihin ja musiikkiin.
Tapahtuman jälkeen lähdettiin sitten läheiseen pubiin yksille. Mukaan tuli myös toinen britti, joten oli mukava keskustella nyt ihan natiivi-puhujien kanssa englantia.

Nyt tuli tehtyä vihdoinkin vähän erilaisempia juttuja. Alkaa tuo shoppailu nimittäin kyllästyttämään ja voihan rahansa paremminkin käyttää... :D
Mutta HUOMENNA MIKAA KATSOMAAN! Can't wait!

2.-25.2.

No niin, nyt tämä laiskiainen sai vihdoinkin aikaseksi kirjoittaa vähän helmikuun tapahtumista! On kyllä ehtinyt tapahtua niin paljon, ettei varmasti voi muistaa kaikkea.
Töissä on ollut mukavaa, kun on saanut tehdä erilaisia ruokia ja leipoa. En kyllä tykkää laittaa tai leipoa mitään tavallista perusmättöä, vaan mielummin tekisin sitten jotain erikoisempaa. Kirkon Suomi-imagoon ei ehkä sopisi japanilainen tai meksikolainen ruoka :P

Kävin yksi perjantai-ilta kavereiden kanssa leffassa Leicester Squarella katsomassa Nowhere Boy-nimisen elokuvan. Oli muuten tosi hyvä leffa ja kokemusta paranti se, että leffateatteri oli sellainen ihanan nostalginen ja vanha paikka. Melkein samanlainen löytyy kyllä jopa Pihtiputaalta, mutta mieluummin sitä katsoo leffaa täällä nuhjuisessa salissa kuin siellä!

Kiinalainen uusivuosi on myös näkynyt katukuvassa, Chinatownissa on nimittäin ollut aikamoiset koristelut ja kaikenlaisia tapahtumia. Käytiin myös kerran Westfieldin ostarilla, jossa oli tanssiesityksiä ym. Siellä syötiin muuten tosi hyvää italialaista jäätelöä! Eikä tarvinnu ees itse maksaa :P Tässä pikkuhiljaa huomaa, että mun elämä pyörii vain ruuan ympärillä. Pitäisiköhän huolestua?

Sisko ja sen kaveri kävi täällä viettämässä pitkän viikonlopun. Taas käytiin läpi perusnähtävyydet, mutta esittelin myös market-paikkoja, kun oon niin ihastunut niihin. Nyt matkustettiin jokilaivalla ja kerranki oli hyvä ilma. Näki jopa ikkunoista maisemia! Notting Hillissä kierreltiin taas kirpputori/vintage-liikkeitä. Markkinat oli ehtiny jo aika hyvin loppua, että siellä ei sit nähty kovin paljon mitään. Sitten käytiin syömässä meksikolaista ruokaa ja oli kyllä tulista kerrankin!
Käytiin myös porukalla läheisessä pubissa, joka on tosi hieno ja sieltä on näkymät joelle. Nimi taisi olla Old Salter Quas tms.

Oon tutustunut ranskalaiseen tyyppiin, jonka ansioista voi sanoa, että englanninkieli on kyllä kehittynyt jo parissa viikossa. Mutta sekin on hauskaa, kun usein tulee väärinymmärryksiä ja sitten saa nauraa hulluna. Ja se kyllä nauraa aina mun aksentille, en tiedä onko se niin ylpeilyn aihe :D

Kävin hommaamassa kirjastokortin ja lainasin kirjan, jonka nimi on 1000 things to do in London. Siinä on ollu tosi paljon hyviä ideoita, kuten uiminen ulkoilmauimahallissa, ilta museoissa(useat museot on myöhään auki esim. perjantaisin ja siellä saattaa olla elävää musaa, luentoja, juomatarjoilu tms), Smash up cars-tapahtuma Wimbledonissa ja kauhukävely näin muutamia luetellakseni. Se kauhukävely vois olla jännä, kun voi esimerkiksi seurata Viiltäjä Jackin reittiä, missä hän tappoi uhrinsa. Tai ehkä en ihan ensimmäiseksi ole sinne menossa, koska iltaisin pimeän tultua on tosi säikky, jos kävelee ulkona. Eilenkin lenkillä luulin melkein jokaista vastaantulijaa murhaajaksi. Kiitos äiti peloitteluista!

No huomenna olisi tarkoitus mennä katsomaan jääkiekkomatsia jonnekin pubiin. Ei sillä, että olisin kova fani, mutta seuran puolesta kannattaa lähteä!

Ai niin, varattiin yhden kämppiksen kanssa liput Mikan keikalle!!!!! Se on 1.3 ja lupasin sen omaksi synttärilahjakseni. Sitten sunnuntaina voi juhlistaa vähän enemmän, ajattelin kokkailla kavereille ja jos mentäis keilaamaan sen jälkeen.

Nyt ei kyllä millään muista muuta, vaikka kuinka yrittää! Huomenna ollaan kuitenkin menossa

1.2.

Vautsi, nyt on jo helmikuu! Kohta alkaa siis oikeasti kevät, eikä tarvitse olla jäässä joka kerta kaupungilla!

Pähkäilin koko eilisillan, mitä tekisin tänään vapaapäivänä. Jaakko lähti jo eilen kotiin, joten nyt pitäisi keksiä jotain. Sitten välähti, että Camden Town on vielä näkemättä! Se on niin värikäs markkina-alue, että siellä päivä vierähtäisi mukavasti.

Heti Camden Townin metroaseman ulkopuolella huomasi tulleensa lähes toiseen maailmaan. Talot oli hauskan värisiä, ihmisiä parveili torikojuilla ja niitä kojuja riitti! Kaikki myyjät tervehtivät iloisesti ja yrittivät tyrkyttää tuotteitaan. Siellä ei kyllä rauhassa saa katsella ympärilleen :D Kävin ihastelemassa I love London -hupparia eri liikkeissä, ja lopulta päädyin ostamaa sen eräältä kauppiaalta, joka lupasi sen special price hintaan. Löysin ihania Vintage-liikkeitä, mutta ne kaikki olivat kyllä toistensa kopioita vaaleine harsovaatteineen. Pari Fanttilaista käskivät käymään jossain ihmeellisessä teknoavaruusvaateliikkeessä, joka oli kyllä vierailemisen arvoinen kohde! Ovella odotti kaksi valtavaa robottia ja sisällä diskovalot sekoittivat pään. Vaatteet oli suoraan avaruudesta ja niin myös myyjätkin! Kaikki olivat pukeutuneet tosi erikoisesti, oli pinkkiä hiusta, karvabuutseja, haalareita ja neonvärisiä meikkejä.

Camdenissa oli myös iso hevostalli, jonka karsinat olivat liikkeitä. Mieletöttämän hieno idea! Myytiin siellä jossain myös hevostarvikkeita. Sormet syyhyten katselin niitä, kun hevoskuume on taas nousemassa. Hyde Parkissa voi muuten ratsastaa, mutta se on lähinnä sellaista verkkaista sunnuntaikäyntiä hevosen selässä. Voisi silti käydä kokeilemassa joku kerta.

Pian iski nälkä, jota ei helpottanut yhtään se, että kaikki ruokamyyjät tarjosivat ohikulkijoille ilmaisia maistiaisia eri maiden ruoista. Päädyinpä taas ottamaan kiinalaista, vaikka olen yrittänyt, että kokeilisin esimerkiksi afrikkalaista ja japanilaista. No vielähän tässä ehtii!

Illalla meille tuli uusi vapaaehtoinen ja senpä takia olenkin nyt muuttanut yhteiseen huoneeseen yhden Fanttilaisen kanssa. Tulee ihan lapsuusajat mieleen, kun nukuin siskon kanssa samassa huoneessa! Uni on ollut kyllä vähissä, kun kaikki melu kuuluu tosi selvästi tähän meidän huoneeseen. Lisäksi meidän kotipubi on ihan tuossa vieressä. Onneksi otin korvatulpat mukaan, niillä pitäisi pärjätä:)

28.-31.1

Se vastaan tulo Liverpool Streetille ei sujunutkaan niin helposti kuin kuvittelin. Yövuorossa bussi menikin eri reittiä ja odottelin väärällä pysäkillä jatkobussia asemalle. Jaakko joutui odottelemaan mua ihan turhaan, joten paluumatkalla otettiinkin taksi. Täällä on yllättävän halpaa kulkea sillä!

Aamulla lähdettiin metsästämään paikallista postitoimistoa, koska luin netistä, että tilaamani musikaaliliput täytyy noutaa sieltä. Postissa työntekijät eivät osanneet auttaa ja ajattelin jo, miten tyhmää ylipäänsä on, että liput tulevat sinne. Annettuani tulostamani paperinivaskan yhdelle tyäntekijälle, hän huomasi, että liput saapuukin box officeen eli teatterin lippuluukulle, EI post officeen. Siinä sitä taas huomasi, miten hyvä kielipää mulla välillä on :D

Esittelin kaikki perusnähtävyydet keskustasta, käytiin British Museumissa ja syömässä intialaista. Oltiin ravintolan ainoat asiakkaat, joten saatiin hieman liian hyvää palvelua. Paikan pomo istui ihan vieressä ja tuli kyselemään joka ruokalajin välissä, onko hyvää ja neuvoi miten mitäkin syödään. Se oli musta häiritsevää, koska en tahdo kenenkään tulevan kyselemään koko ajan, jos syö. Sitten kun tilattiin juomat, niin molemmat sai väärän. Tarjoilijan kaataessa limsaa tölkistä mun lasiin, kaikki ei mahtunutkaan siihen. Tarjoilija veti sitten pohjat sieltä itse, ei voinut esimerkiksi antaa tölkkiä mulle, kun muutenkin oli niin ylihinnoiteltuja juomia. No pieniä murheita nämä on! Oli aika erikoinen ja huvittava paikka.

Illalla käytiin katsomassa Wicked-musikaali Victoria Apollo-teatterissa. Yksi sana riittää kuvaamaan tätä kokemusta: USKOMATON! Suomessa ei varmasti ole ikinä tällaisia spektaakkeleita, koska budjettikin on pienempi. Katossa roikkui liikkuva ja savua syöksevä lohikäärme, lavasteet vaihtuivat jatkuvasti mitä hienoimpiin, noita nousi ilmaan ja esiintyjien asut olivat todella upeat. Täytyy käydä kyllä vielä yhdessä musikaalissa ennen kotiinlähtöä! Ainoa huono puoli oli se, että tuokin kesti lähemmäs neljä tuntia väliaika ja aloituksen odotus mukaanlukien.

Seuraavina päivinä käytiin kiertelemässä lisää museoita, Harrodsia, syötiin hyvää kiinalaista, käytiin pubissa Fanttilaisten kanssa, kierreltiin Greenwich Marketilla, juotiin englantilaista teetä cup cakesin ja sellaisten söpöjen pienten keksien kanssa. Kaiken kaikkiaan mukava "pitkä viikonloppu".

27.7.

Tänään olikin sellainen hulivilipäivä, että huh! Nukuin pitkän kaavan mukaan ja järkkäilin huonetta asumiskelpoiseksi kahdelle hengelle. Yhdeltä piti jo lähteäkin töihin, koska oli joka keskiviikkoinen työntekijäkokous.
Kirkon etuovella mua odotti vastassa kaikki työntekijät ja ajattelin, että ehkä ollaan lähdössä jonnekin autolla. Lähemmäs tultuani sain selvyyden, että oli tapahtunut palohälytys ja porukka odotteli palokuntaa. Onneksi se oli kuitenkin väärä hälytys, koska kaksi työntekijää oli paistanut liian innoissaan hampurilaispihvejä keittiössä.

Tapahtuman jälkeen käytiin läpi, kuinka toimia jatkossa tuollaisissa tilanteissa. En kyllä muista siitä enää mitään, joten ei ollut hirveästi hyötyä. Pakko vain toivoa, ettei palohälytystä tulisi koskaan! Harvoin tulee mietittyä, miten oikeassa tilanteessa tulisi tehdä.

Olin iltavuorossa yksin ja sain juosta jatkuvasti puhelimessa, ovella ja keittiössä. Yllättävän väsyttävä päivä, vaikka olin töissä alle 9h. Kassan laskemisessa menikin ylitöiksi, kun ei aivot taaskaan toimineet. Tänään tapasin mukavia ja mielenkiintoisia seurakkaita, toivottavasti tulevat käymään useamminkin kirkolla.

Nyt vain odottelen, että erään tietyn henkilön lentokone laskeutusi Stanstedille, niin lähden sitten vastaan Liverpool Streetille. Jos sitä kahden jälkeen jo olisi takaisin Fantilla, toivotaan!

25.1.

Tänään oli siis paljon hupia luvassa! Aamu alkoi lenkillä ja kaurapuurolla, jonka jälkeen valmistaudun iltapäivää varten. Hiuksetkin jopa jaksoin suoristaa ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen!

Lähdettiin metrolla Canary Wharfin asemalle, jossa en olekaan ennen käynyt. Menin vaan porukan mukana, kun ei ollut mitään hajua, minne pitää mennä ja milloin. Pienen vaelluksen jälkeen löydettiin loppu työporukka kahvilasta. Meille oli jo valmiiksi tilattu juomia, joten "jouduin" juomaan valkoviiniä klo 14. Ei oikein maistunut niin aikaisin vielä alkoholi!
Kun porukka oli kerännyt tarpeeksi rohkeutta, oli aika lähteä jäälle luistelemaan. Täytyy sanoa, että oli tosi hieno kokemus! Luisteltiin korkeiden lasitornien keskellä ulkojäällä ja Michael Jackson soi taustalla. Lähes kaikki pysyivät pystyssä koko ajan (lukuunottamatta muutamaa vauhtiveikkoa, jotka sitten vetivät nurin vetiselle jäälle). Luistelupaikassa oli töissä kaksi brittiä, jotka olivat pelanneet Suomessa pari vuotta jääkiekkoa. En ihmettele yhtään, koska toinen niistä ainakin luisteli tosi taitavasti (tosin se oli enemmänkin taitoluistelua...). Toinen taas puhui suomea hieman ja oli jopa tatuoinut Suomileijonan niskaansa! Tatuointi kuulemma kertoi, kuinka paljon hän rakastaa Suomea. Epäilemättä! No, kutsuttiin poika kirkolle syömään karjalanpiirakoita ja kanelipullia.

Kun oltiin pyöritty tarpeeksi ympyrää, lähdettiin syömään meksikolaiseen ravintolaan. Paikka oli tosi modernin ja pirtsakan näköinen, palvelu oli ystävällistä ja ruoka hyvää. Sinne voisi joskus muulloinkin mennä! Söin jonkun tortilla-annoksen ja taco-keittoa. Olipa ihana syödä tulista ruokaa pitkästä aikaa! Lopuksi saatiin mukaan chilin siemeniä, joten seuraavaksi siis viherpeukaloimaan tuonne takapihalle.

Ruuan jälkeen käytiin vielä työporukalla kahvilla Starbuckissa (kolmas kerta jo siellä, vaikka sanoin ensimmäisen kerran jäävän viimeiseksi!).
Osa porukasta lähti katsomaan jalkapalloa, mutta jäin kahden kämppiksen kanssa vielä kiertelemään tuonne Canady Wharfin bisnesalueelle, jossa oli myös kauppoja. Waterstone'sin kirjakaupassa törmättiin suomalaiseen työntekijään! Kylläpä kaikki muistuttaa Suomesta jatkuvasti.

Tänään etsin mahdollisia opiskelupaikkoja ja näillä näkymin olen Lontoossa vain heinä- tai elokuun loppuun saakka. Palkkaa alkaisin saamaan vasta heinäkuussa, joten mieluummin lähden sitten Suomeen tekemään töitä kuukaudeksi, jotta olisi edes pieni pesämuna ennen kouluun lähtöä. Katsastellaan, miten käy!

24.1.

Sunnuntai olikin viimeinen päivä Belgiassa. Aamupalan, hartauden ja viimeisten koulutushetkien jälkeen olikin ruoka ja sen jälkeen lähdettiin juna-asemalle kohti Englantia. Taas meni matka mukavasti nukkuessa, mutta heräsin juuri ennenkuin mentiin tunneliin. Eipä siinä niitä maisemia hirveästi sitten nähnyt!

Tuntui tosi ihanalle palata "kotiin". Vesi maistu hyvälle ja ihmiset oli ystävällisiä. Aah, tää on niin ihana paikka. Vettä satoi kaatamalla illalla, mutta lähdin silti lenkille keskustan suunnalle. Kaupunki oli kyllä niin kaunis pimeällä, kun kaikki valot loistivat.

Lähes kaikki ruoka oli ehtinyt mennä pilalle viikonlopun aikana, joten söinkin sitten kaurapuuroa ja vanhoja karjalanpiirakoita nälkään. Löysin myös lehden, jossa oli paljon juttua Musesta. Sen äärellä loppuilta tai yö sujui rattoisasti. Huomenna olisi sitten Tyky-päivä eli kirkko on kiinni ja me mennään luistelemaan ja syömään työporukalla. En olekaan pitkään aikaan käyny näin monesti ravintolassa syömässä ja vielä ilmaiseksi!

23.1.

Aamulla piti nousta jo ennen kahdeksaa aamiaiselle, jonka jälkeen oli aamuhartaus ja koulutusta. Paljon tuli asiaa, tehtiin ryhmätöitä ja keskusteltiin eri asioista. Tai no itse en kyllä hirveästi ollut äänessä, kun isossa ryhmässä tykkään enempi olla tarkkailija. Piti ne muut silti huolen siitä puhepuolesta ;)

Kahvitaukoja oli koko ajan ja vaikkei nälkä ollut edes ehtinyt yllättää, niin pian oli jo ruoka-aika. Meillä oli myös mukava yllätys illalla, kun kurssin vetäjä vei meidät syömään ribsejä kivan näköiseen ravintolaan.
Oli aika eksoottista kävellä porukan kanssa Antsun punaisten lyhtyjen alueelta. Joskus Amsterdamissa eksyttiin kaverin kanssa samanlaisille kaduille, mutta silloin oli päivä ja kaikki näytti vain tosi luonnottomalle. Nyt satoi vettä ja punaiset valot vaan vilkkui ikkunoista ja tytöt keikisteli siellä mahdollisimman vähissä vaatteissa. Myös Village Peoplesta oli karannu pari miestä, sen näköisesti ne oli ainakin pukeutunu! Nahkalätsäkin löyty päästä.

Ravintolassa sai syödä niin paljon kuin tahtoi, ja siellä syntyikin eräänlainen ennätys, kun porukasta kaksi miestä veti 7 ribsiä! Itse jaksoin vain yhden, joten voi vähän miettiä sitä kokoa. Perunaakin oli tarjolla ja viiniä.
Paikassa oli unisex-vessat, jotka oli aika erikoiset, koska siellä miehet oli pisuaarin luona pyllyt paljaana ja naiset sai käydä sitten vessakopeissa. No, maassa maan tavalla. Täytyy sanoa tähän väliin, että Bryssel ja Antwerpen eroaa kyllä tosi paljon toisistaan jo ilmapiiriltään! Jotenkin paljon vapaampaa Antsussa.

Ruoan jälkeen käytiin jossain baarissa, jossa maistettiin kirsikkaolutta. Voin sanoa, että oli tosi hyvää! Vähän kuin siideriä. Sitä ostettiinkin Fantille pari pulloa muistoksi matkasta.

Illalla porukka jakautui niin, että osa lähti jatkamaan baarikierrostaan ja osa lähti kiertelemään katuja. Itse kuuluin jälkimmäisiin. Käytiin kyllä vielä sataman lähellä olevassa pikkubaarissa, joka oli aivan täynnä nuoria! Hassua, että se veti sen ikäsiä niin paljon.

Ennen puoltayötä lähdettiin kirkolle ja nukkumaan.

22.1

Perjantai-aamu lähti käyntiin joskus klo 4.00, kun piti olla ennen viittä jo taksissa matkalla juna-asemalle. Hauskinta oli, että yksi työkavereistamme inhoaa olla myöhässä ja jouduimme sitten häntä odottelemaan... Vettäkin tuli taivaan täydeltä, joten oli ihan mukava lähteä vähän muihin maisemiin.

Asemalla oli samanlaiset turvatarkastukset kuin lentoasemilla, mutta selvittiin niistä läpi. Sitten käytiin aamiaisella ja siinä vaiheessa oli kyllä niin huono olo, että luulin antavani ylen. Ei mua jännittänyt tai mitään muutakaan, ehkä se oli sitten matkapahoinvointia.

Junamatka menikin nukkuessa eli kanaalin alitus jäi näkemättä. Vaikka mitäpä siellä pimeässä tunnelissa voisikaan nähdä! Noin kolmen tunnin jälkeen oltiinkin Brysselissä, josta otettiin metro paikalliseen Suomen merimieskirkkoon.
Kirkko oli tosi kodikas, kapea ja korkea. Portaita riitti ja tuntui, että kerroksia oli vaikka kuinka monta. Oltiin niin ajoissa, että lähdettiin assareiden kanssa kiertelemään kaupungille.
Maisemat oli kyllä tosi hienot, mutta kerjäläisiä tuntui riittävän monessa paikassa.

Nälkä yllätti meidät ja käytiin kivan näköisessä ravintolassa syömässä paellaa. Oli muuten parasta paellaa, mitä oon syöny! (Jos poikaystävän vanhempien tekemää ei lasketa mukaan). Sen jälkeen oli vielä maistettava niitä kivoja vohveleita, joissa oli suklaata päällä. Vohvelibaarin mies olisi tarjonnut minusta ja toisesta tytöstä 10000 kamelia ja puolikkaan kanan. Kauppoja ei kuitenkaan syttynyt, mikä oli hyvä. Mitäpä miehet sillä puolikkaalla kanalla olisivat tehneet!

Sittenpä lähdettiinkin takaisin kirkolle ja siellä olikin jo assistentit muista Suomen merimieskirkoista. Koulutuksen loputtua oli ruoka ja päästiin taas kiertelemään keskustaa. Tällä kertaa oli ihan "opas" mukana ja käytiin katsomassa kuninkaallisten linna, Manneken Piss, Grand Palace ym. pakolliset nähtävyydet.
Oli pakko käydä ihastelemassa belgialaista suklaata ja saatiin jopa ilmaiset maistiaiset :P

Illalla lähdettiin junalla Antwerpenin merimieskirkkoon, jossa oli iltahartaus ja ehtoollinen. Tulipa käytyä ehtoollisella taas neljän vuoden tauon jälkeen. Yleensä en tykkää punaviinistä, mutta se oli hyvää!

Pitkän päivän jälkeen oli ihana mennä nukkumaan parvelle, jossa odotti kahdeksan hengen siskonpeti!

20.1.

Unihiekka vain rapisi silmistä, kun heräsin yhdeksän aikaan keittelemään puuroa ja valmistautumaan päivän reissuun. Puin paksusta päälle(villasukat, sukkahousut, farkut, topin, pitkähihaisen, fleecepusakan, takin, huivin ja paksut sormikkaat), kun tällä kertaa päätin olla palelematta!

Laitoin kuulokkeet korviin ja lähdin tutustumaan Southwarkiin, South Bankiin ja Westminister Halliin. Matkan varrelta löysin hauskan Christmas Gift Shopin ja olisin käynyt sotamuseossa. Liput museoon maksoivat kuitenkin hunajaa, joten se jäi. Kävin kala- ja lihamarkkinoilla haistelemassa "uusia tuulia" Sitten olisin mennyt Shakespearin Globe Teatteriin, mutta sinnekin oli hirveät pääsymaksut! Vähänkin erikoisempaan museoon on kyllä aina pääsymaksu, harmi juttu! No onneksi Tate Modern oli siinä lähellä joen vieressä, joten menin sinne.
Nyt olisin voinut maksaa Pop Life-näyttelystä, mutta se olikin jo loppu! Ihastelin sitten muita tauluja ja esineitä.
En kyllä ymmärrä, miksi kaikissa siellä pyörivissä videoissa piti olla alastomia ihmisiä, verta, pahoinpitelyä ym. Taidetta se on, mutta en ainakaan itse syttynyt niille! Enkä muutenkaan aina ymmärrä nykytaidetta, riittää että tekee tauluun viivan ja se on sitten miljoonien arvoinen taulu. Toisaalta tykkään käydä katsomassa nykytaidetta, eli olen aika ristiriitainen!

Suurimman vaikutuksen muhun teki tilataideteos "Pöytä ja neljä tuolia". Siinä taiteilija oli tehny jättimäisen pöydän ja tuolit. Pöydän alta pystyi kevyesti kävelemään! Teoksen ideana oli se, miltä maailma näyttää lasten silmin.
Tyhmänä nappailin siellä valokuvia, kun en huomannu kieltokylttejä. Olinkin ihmeissäni, että mitenkäs täällä voi kuvata! No tulihan joku vartija sitten kieltämään.

Pihalla oli alkanut satamaan, mutta onneksi jälleen muistin umbrellan! Talsin seuraavaksi London Eyelle ja menin seikkailemaan tois puol jokkee Big Benin ja House of Parliamentin luokse. Sieltä jatkoin matkaa kirkolle päin. Loppumatkasta oli pakko ottaa bussi, kun oli jo kylmä ja jalat kipeät (en kyllä mitään hajua, paljonko tuli käveltyä, mutta aika paljon, jos paikat kipeyty). Kirkolla sai sitten syödä työntekijän läksiäiskakkua ja lukea englantilaisia juorulehtiä. Voi tätä herkuttelun määrää, kohta on pakko rajoittaa!

Kämpillä nukahdin heti ja nukuinkin sellaiset 3h. Olen muuten löytäny hyviä bändejä täältä, kuten The Smithsin ja Empire of the Sunin. Lisäksi olen alkanut kuuntelemaan vanhoja hittikappaleita jostain vanhempien aikakaudelta. Outoa! Tänäänkin kuuntelin jopa Edith Piaffia.

Tajusin tänään, että enään ei ole hirveästi vaikeuksia asioida englanniksi. Ymmärtää jo valmiiksi mitä asiakaspalvelija tarkoittaa ja osaa olla jopa kohtelias. Ennen piti aina pyytää toistamaan, kun ei ensimmäisellä kerralla tajunnut. Nyt täytyy ottaa vielä tavoitteeksi se ulkomaalaisen ystävän hankinta. Tänään yritin sellaista katsastella, mutta ei tuottanut tulosta! :D

Nyt olisi leffailta, vieraamme toi jo jättisäkin sipsejä tänne!

19.1.

Noniin, jotain outoa on tapahtumassa mulle! Tänäänkin jaksoin lähteä heti aamusta lenkille, jopa ilman aamupalaa (täytyy tosin mainita, että heikotus tuli jossain vaiheessa ja oli pakko lähteä takaisin Fantille). Testailin uusia lenkkareita ja kokeilin kevyitä intervalliharjoituksia. Taas löyty kivoja lenkkireittejä ja kaiken lisäksi päädyin vielä ihan tutulle seudulle, vaikka luulin kiemurrelleeni vaikka missä!

Lenkin jälkeen pesin pyykkiä ja kävin suihkussa. Sitten keitin aamupuurot (nyt on ihan Elovena-hiutaleita, jeah), jonka jälkeen alettiin tytsyjen kanssa valmistautua kaupunkikierrokselle. Otettiin melkein ensimmäinen bussi, joka tuli pysäkille ja jatkettiin siitä jonnekin Fleetmarket-paikkaan. Käytiin kiertelee kahdella torilla, jossa myytiin kaikenlaisia vaatteita. Löytyi myös hirveästi kangaskauppoja, josta valittiin afrikkalaistyylinen liike. Kuosit oli tosi mahtavia, mutta en ehkä kesämekkoa niistä uskaltaisi ommella.
Toisella torilla myytiin varmaan nuorten suunnittelijoiden tekemiä koruja ym, löyty vaikka mitä hienoa! Legoukoista ja legopalikoista oli tehty sormuksia, kaulakoruja ja kalvosinnappeja. Sitten löytyi ihania hiuspantoja suurien kukkakoristeiden kanssa, koristeellisia vöitä ym. Aivan ihania, joskus on käytävä uudestaan siellä.

Käytiin myös parissa sisustusliikkeessä. Löysin aivan ihanan kirjan, jonka nimi oli joku "New British Style" tms. ja siinä oli ihania sisustuskuvia. Täällä on huomannut tykkäävänsä yhtäkkiä kaikesta värikkäästä ja kukallisesta.

Ostin kavereilla pari korttia, jotka laitan jossain välin postiin. Tällä kertaa ei tullut käytettyä itseensä rahaa hirveästi :D
Kylmä ja nenän puuteroinnin tarve sai meidät etsiytymään lähimpään kahvilaan, joka olikin yllättäen Starbucks. No, juotiin siinä kuumat juomat lämpimiksemme (tai no yksi meistä tilasi vahingossa jääkahvin, HYRR!) ja lähdettiin etsimään bussia. Hypättiin taas ekaan mahdolliseen bussiin ja päädyttiin jonnekin kauas, edes kartta ei näyttänyt sinne :D Huomasi kyllä, että oltiin maahanmuuttajien alueella, ku kaupat ja ihmiset olivat värikkäitä. Jossain vaiheessa hypättiin pois ja oli mukava huomata, että ulkona satoi. Onneksi otin sateenvarjon mukaan! Löydettiin italialainen ravintola, jossa syötiin ja juotiin teet. Sain pitkästä aikaa hiilihapollista vettä jäiden ja sitruunan kanssa. Olin jo ehtinyt unohtaa tämän lempijuomani!

Palattiin takaisin metrolla, kun toisten piti ehtiä vielä kuoroharjoituksiin. Ensimmäistä kertaa täällä olon aikana olin niin täydessä metrossa, että pystyi helposti nojaamaan toisiin ihmisiin kaatumatta!

Jäin itsekin kirkolle vähäksi aikaa juoruilemaan ja lainasin kirjan sieltä (harmi vain, ettei löytynyt mitään englanninkielistä opusta!). Ehkäpä Agatha Christien Hiirenloukku on silti hyvä kirja! Viime aikoina lukeminen on kyllä rajoittunut vain matkaoppaisiin ja tänäkin iltana taidan nukahtaa sen ääreen, kun pohdin huomista reittiä. Huomenna olisi kyllä Scandinavian Breakfast, jossa Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kirkon työntekijät kokoontuvat aamiaiselle, mutta en jaksa vapaapäivänä lähteä sinne. Vaikka sieltä voisikin saada mukavia kavereita.

Illalla mässäiltiin vaan kämpillä ja syötiin jopa salmiakkia, jota oli löytynyt monia askeja jostain piilosta! Nam.

18.1

Unohdin postata viimeksi, että kevät on saapunut ainakin vähäksi aikaa Lontooseen! Aurinko paistoi kauniisti Jazz-messupäivänä ja oli tosi lämmintä. No tänään oli kyllä kylmempää, mutta se pieni ilo tulevasta keväästä saa mut jaksamaan seuraavat pari viikkoa vaikka täydessä pimeydessä ja sateessa!

Heti sängystä noustua lähdin lenkille ja löysin mielettömän hienon kukkulan, jonka päälle kiivetessä pystyi ihastelemaan lähiympäristöä. Löysin jopa savisia metsäreittejä, jotka olivatkin mukavaa vaihtelua jatkuvan asfaltin jälkeen.
Lenkkireissu päättyi Decathloniin, urheiluliikkeeseen, jossa kulutin £50 Reebokin lenkkareihin, fleecepusakkaan, hanskoihin ja lämpimiin juoksuhousuihin
(kyllä, juuri sellaisiin tiukkoihin trikoisiin). Nyt alan taas pitkästä aikaa juoksemaan ja voisi vaikka yrittää treenata puolimaratonia varten. Noin parin vuoden päähän siis ;) Täytyy kysellä treeniohjeita kirkkolaisilta tai sitten etsin netistä niitä.

Lenkin jälkeen valmistauduin iltavuoroon ja menin kirkolle syömään maailman parasta lasagnea! Sitä onkin nyt jääkaappi pullollaan, kun pakkasin sitä kirkolta mukaan. Töissä sain leipoa täytekakun työntekijälle, joka siis lähtee kohta pois. Pullaakin sai jälleen kääriä rullalle. Meillä majoittua myös merimies, ne onkin aika harvinaisia vieraita vaikka kirkon nimi on Merimieskirkko.

Töiden jälkeen suunniteltiin kahden kämppiksen kanssa huomista vapaapäivää, muttei oikein keksitty minne mennä. Brick Lane on vielä näkemättä, ja sinne tahdon aivan mielettömän sairaan kamalan hirveästi! Sinne vaan ei kuulemma kannata mennä arkena, kun silloin elämä on aika rauhallista siellä. Harmi vaan, että viikonloput menee töissä eikä töiden jälkeen jaksa ainakaan vielä mennä keskustaan pyörimään.

17.1.

Tänään olinkin töissä tosi ahkera, teki mieli olla liikkeessä koko ajan. Leivoin yhdelle työkaverille mokkapaloja, kun sillä oli synttärit, sitten leivoin pullia(joita on yhä ihan hirveä tehdä, kun sitä jauhon määrää on niin vaikea tietää) ja siivosin ym.
Töiden jälkeen sain kutsun tulla katsomaan Jazz-messua St.John'sin kirkkoon, jossa meidän työporukasta yksi soitti kitaraa ja kaksi muuta suomalaista lauloivat.

Kämpillä nukuin TAAS pienet päikkärit ja lähdin takaisin kirkolle, josta oli tarkoitus jatkaa matkaa metrolla Hyde Parkin lähelle, jossa messu pidettäisiin. Alueella taisi asua vain superrikkaita, sen näköisiä talot ainakin oli! Jotain viktoriaanista tyyliä ne ehkä edustivat(?!).
Kirkko näytti ulospäin ihan diskolle, kun sen lasiovista heijastui blingblingiä ja sinupunaista valoa. Meidät ohjattiin istumaan lähelle alttaria, jonka ympärillä oli pöytiä ja tuoleja. Sen jälkeen paikalle tuli kirkon työntekijä tarjoilemaan viiniä! Kun kaikki ihmiset olivat tulleet, bändi aloitti soittamaan. Pappi saarnasi ja suurin osa meni ohi korvien. Onneksi mun vieruskaveri suomenti pääkohdat ja opasti, kuinka käyttäytyä :D
Paikalla oli naiseksi pukeutunut mies ja useita homoseksuaaleja. Kirkkokin näemmä osaa elää muutosten tuulessa.
Rukoisten, laulujen ja saarnan loputtua luoksemme tultiin tarjoilemaan lisää viiniä ja pientä suolaista. Täytyy sanoa, että parempi palvelu kuin useimmissa baareissa!

Messun jälkeen kävimme vielä porukalla läheisessä pubissa yksillä ja lähdettiin kämpille sen jälkeen.
Synttärisankarikin oli saapunut Fantille, joten juhlistettiin häntä. Tarjolla oli kakkua, jäätelöä ja kuohuvaa. Porukka alkoi katsomaan loppuillasta Rööpeliä, mutta itse en jaksanut kovin keskittyä siihen, joten lähdin nukkumaan ja suunnittelemaan seuraavan aamun lenkkireissua.

16.1.

Pakko myöntää, että vaikka lähdettiinkin bileistä aikaisin, niin oli aika väsymyskooma päällä töissä! Kaiken lisäksi oli tosi kiireinen lauantai, piti koko ajan olla skarppina. Mokailin aika monta kertaa päivän aikana. Pahin/paras juttu oli, että kaadoin ison pumppuketsuppipurkin lattialle ja siitä lensi nesteet kahden asiakkaan päälle! No, onneksi ottivat asian ihan rennosti. Saivat he sentään ilmaisen saunareissun!
Pääsin lähtemään töistä pari minuuttia jopa etuajassa, kun halusin niin kovasti nukkumaan. Katselin leffaa, jonka äärelle oli mukava nukahtaa. Siitä herättyäni lähdin lenkille ja kävin Docklandissa kiertelemässä. Täytyy sanoa, että oli aivan mielettömät maisemat! Oli jo pimeä ja kaupungin valot loistivat kauniisti. Tuli taas sellainen tunne, että aivan mahtava olla täällä (se on kyllä iskenyt päähän monta kertaa päivässä tän parin viikon aikana). Matkan varrella oli kotieläinpuisto, tavallisia puistoja ja tosi nättejä taloja. Kävelin melkein myös Thames-joessa, kun löysin portaat, jotka laskivat joen kuivuneelle osalle. Ei tosin hirveästi kiehtonut kävellä siinä moskassa, kun Thames ei taida ihan puhtaimpia jokia olla.

Kävin myös kokeilemassa, miltä tuntuu kävellä Lontoon ensimmäisessä autotunnelissa, joka kulkee Thamesin ali. Tunneli oli sen verran kapea, että autojen ääni melkein huumasi mielen! Ja ne pakokaasut! Aika pian tajusin palata samaa reittiä takaisin, ei sinne kävellen viitsi lähteä. Yksi työntekijä sanoi, että siellä voi vaikka pyörtyä jos huonosti käy. Enkä kyllä ihmettele! Puhdasta ilmaa ei taida olla ihan riittävästi joka mutkassa.

Lenkin jälkeen olikin mukava nukahtaa ja nukkua kaikki univelat pois. Jostain syystä tartten unta ainakin 9h vuorokaudessa, muuten oon tosi väsynyt. Isot aivot vaatii paljon unta ;)

15.1.

Aamulla oli taas herättävä töihin. Puuhaa riitti taaskin ja olo oli aika väsynyt ja mieli maassa. Ilmasta se kuitenkin vain johtui, sade ja kylmyys alkaa aina masentamaan pidemmän päälle. Aikuisena on varmaan pakko muuttaa jonnekin sellaiseen maahan, jossa on aina kesä, mutta ei saa olla liian kuuma. Sadettakin saisi olla harvakseltaan. Mistähän moisen löytäisi :D

Töiden jälkeen mentiin kämpille valmistautumaan iltaa varten. Lähdettiin tyttöjen kanssa yhden meidän vapaaehtoisen läksiäisjuhliin. Löydettiin hyvin perille vaikka mentiin metrolla ja bussilla, eikä kellään ollut oikein tietoa missä pitäisi jäädä pois.

Talo jossa bileet pidettiin, oli aivan mieletön! Se oli tosi iso ja vaalea kellariasunto. Siellä oli ihanat kivilattiat ja isot ikkunat.
Porukkaa oli jo mukavasti paikalla, kun saavuttiin. Lähes kaikki kirkon työntekijät kävi tervehtimässä lähtijää ja siellä oli hienoja lauluesityksiä säestyksen kanssa, videoesityksiä ja syötävää. Olivat kyllä panostaneet hirveästi juhliin! Jouduttiin kyllä lähtemään tyttöjen kanssa puolen yön aikaan pois, kun oli taas aamuvuoro tiedossa. Tilattiin taksi, joka ei onneksi maksanut edes paljon, kun selvisi, että talo oli yllättävän lähellä meidän kämppää.
Ajattelin kyllä koko ajan, että kohta se kuski ryöstää meidät tai jotain, kun sillä ei ollut edes mitään taksikylttiä missään. Äiti on pelotellut mut ihan säikyksi, mutta onneksi hätää ei ollu :D

Sitten olikin taas yksi "villi" yö takana ja oli aika painua pehkuihin. Ehkä mullakin on vielä joskus vapaata viikonloppuna!

Täytyy vielä lisätä, että oon täällä saanu niin paljon kuulla Pihtiputaasta, Ratsiasta ja Lontoon skideistä, että oli jo aikakin kuulla kyseinen biisi! Onneksi eräs asukeista oli varta vasten opetellut sen biisin kitaran kanssa ja voin sanoa, että Ratsiahan on tehnyt hyvää musaa!

Eläimistä vielä sen verran, että täällä kuuluu usein yöllä hirveää rääkynää. Aluksi luulin lintujen tappelevan takapihalla, mutta sainkin kuulla, että ne on oravia! Kuulemma oikein avaavat suunsa isolle ja huutavat. Se ääni on aivan järkyttävää, joskus täytyy nauhoittaa sitä.
Näin myös ensimmäisen cityketun täällä! Ei, se ei ollut kenenkään päällä vaan ihan elävä. Kettuliini oli niin ketterä, että hyppi takapihalla olevien korkeiden kiviaitojen päällä! Erikoisia nämä eläimet täällä.

14.1.

Nyt kun jäi kirjottelu pariksi päiväksi, niin en muista edes muista tarkkaan mitä on tapahtunut. Ja kaiken lisäksi huomio kiinnittyy telkkariin, josta tulee Bridget Jones ja kukapa muukaan siinä näyttelee kuin Hugh Grant! :D

Töissä sain kuulla, että työkaverini oli joutunut sairaslomalle. Hänen korvaajaksi otettiin erään työntekijän tyttö, joka ilokseni puhui vain englantia! Vihdoinkin sai prepata kielitaitoa pidemmän aikaa. Vaikka jouduinkin olemaan vastuuhenkilö kuuden työpäivän jälkeen, onnistuttiin hyvin pitämään putiikki pystyssä. Tällaisia päiviä enemmänkin, niin eiköhän se englanti parane!

Onnistuin kylä tunaroimaankin välillä, kun poltin itseni kaksi kertaa. Onneksi tuli vain yksi palovamma!

Pääsin lähtemään töisä kymmenen aikaan illalla ja olinkin niin poikki, että kaaduin melkein suoraan sänkyyn. Ensin kyllä katsoin Desperate Housewifesia kuullunymmärtämisen kannalta ;)

13.1.

Tästä päivästä ei ole hirveästi kerrottavaa. Aamu alkoi jo harmaasti, kun pihalla satoi lunta ja räntää ja vettä ja mitä kaikkea sieltä taivaalta nyt voikaan tulla. Siihen jäi mun suunnitelmat kävellä Greenwichiin tai South Bankiin. Ajattelin sitten viettää vapaapäivän museossa kierrellen.
Täällä kämpällä on hyvä Lontoo matkaopas, josta löysin mielenkiintoisen museon nimeltä Museum of London. Piti tehdä jopa kaksi vaihtoa, kun se oli "kauempana".
Loppujen lopuksi lähes koko museo oli remontin alla ja näin vain sen, millainen Lontoo oli eKr. ja vähän sen jälkeen. Onhan sekin ihan mielenkiintoista, mutta eniten olisi kiinnostanut tieto mustasta surmasta ja kuninkaallisista joskus 1800-luvulla.

Museo olikin siis nopeasti koluttu, mutta onneksi hyvä matkaopas neuvoi, että lähellä olisi iso rakennus(en muista nyt nimeä), jossa olisi elokuvateatteri, kahviloita ja jopa talvipuutarha! Sitä talvipuutarhaa lähdin seuraavaksi metsästämään, mutta koko rakennus oli niin iso, ettei se helppo homma ollut.

Puutarhassa oli kivan näköisiä kasveja ja sellainen rauhoittava fiilis. Päätin, että omaan asuntoon hommaan kyllä joskus suihkulähteen! Se tois mukavaa ääntä. Vielä lintuja laulamaan cd-levyltä :D Työnteko oli varmaan aika helppoa kyseisessä paikassa, kun eräskin vahti nukkui täyttä päätä toimistossaan, jonka ovi oli hyvin auki juuri muhun päin. Olisi tullu hauska kuva, jos olisin kehdannut ottaa!

Samalla alueella olisi ollut myös kirkko, jossa Hugh Grant (jälleen) on näytellyt. Ehkä ensi kerralla menen sen etsimään!

Palasin iltapäivällä takasin Rotherhitheen ja lähdin kiertelmään paikalliseen ostoskeskukseen Surrey Quasiin, kun se oli ainut lämmin paikka. Löysin sieltä loistavia ystävänpäiväkortteja, ja täytyy sanoa, että näillä briteillä on kyllä huumori ja hyvä maku hallussa:D

Taas täytyy tunnustaa, että sorruin!! Ostin kivan ruutupaidan ja rikkinäiset farkut (oli aivan pakko, ne oli ekat housut täällä joita oon sovittanu ja menivät jopa jalkaan ja näyttivät kivan rennoille). Tietysti mietin, olisiko halvempi vaihtoehto rikkoa lisää mun vanhoja farkkuja, mutta päädyin silti ostaa uudet rikkinäiset! No jos ne lenkkarit ostan, niin sit en tartte vähään aikaan mitään vaatteita.
Tescosta ostin myös jotain light jogurtteja, kun tuntuu että täällä tulee syötyä rasvaa turhaan(sitä on kaikessa). Että jos ees ne jogurtit pitäis mut slimminä :D Perjantaiksi ostin myös vähän tarvikkeita, kun sillon olis yhden vapaaehtoisen läksiäisjuhlat. Harmi vaan, että on aamuvuoro, joten täytyy mennä aikaisin nukkumaan.

Myöhemmin kävin kirkolla syömässä ja istumassa iltaa. Hassua, miten paljon tulee vietettyä aikaa siellä työajan ulkopuolella! Tai ehkä se johtuu siitä, että käyn mieluummin syömässä siellä lämpimän aterian kuin veisin sen kämpille. Ja onhan se seura hyvää siellä.

Löysin myös netistä paikan, jossa voi katsoa Desperate Housewifesia jopa 75 min putkeen. Sen jälkeen tuleekin viesti, että maksa tai odota tunti. Mutta siistiä! Ja tajusin ymmärtäni oikeastaan kaiken, vaikkei tekstitystä olekaan. Edistystä!

12.1.

Kyllä kannatti mennä Notting Hilliin tänään, oli aivan mielettömän kaunista! Koko paikka oli jo tunnelmaltaan täysin erilainen verrattuna esimerkiksi tähän Rotherhitheen, jossa asun.

Aamulla nappasin metron ja lähdin seikkailemaan Notting Hill Gatelle. Onnistuin siinä sivussa tekemään haavan sormeen, eikä verenvuoto meinannut loppua. Metro oli aivan täysi ja joudun heiluttelemaan veristä nenäliinaa muiden edessä. Tuli muuten äkkiä tilaa ;)

Kyllä englantilaiset on niin ystävällisiä, taas täytyy hehkuttaa! Heti metroaseman ulkopuolella Red Crossin tyyppi olisi tarjonnut jotain hoitopaikkaa(?!) mulle, mutta ilmeni että olen liian vanha siihen (näytin kuulemma nuoremmalle, kiitos vaan!). No, pettyneenä jatkoin matkaa Portobello Roadille ja heti löytyi Vintage-liike naisille, josta olin aiemmin lukenut Mondon matkaoppaasta. Kauppa oli vielä karmeampi kuin Pihtiputaan kirpputorit, mutta jostain syystä olin ihan taivaissa siellä! Jo ajatus siitä, että ne olivat lontoolaisten vaatteita ja se, että vihdoinkin pääsin kiertelemään kirpputoreilla! Okei, vintage-liike on eri kuin kirpputori, jos nyt pilkkua viilataan.

Ihanan värikkäitä kauppoja oli vieri vieressä! Yhdessä myytiin rock-henkisiä vauvan potkupukuja, toisessa hattaranväristä Kitch-tuotteita ja Simpsonien minifiguureja. Kolmannesta löytyi vaatteita viidellä punnalla, ja arvatkaa vaan ostinko sieltä yhden villaneuleen!
Talot oli ihanan värikkäitä ja kaduilla oli antiikkitavaraa myynnissä.

Taas mua arveltiin ranskalaiseksi ja italialaiseksi! Mikäs siinä, samaa näköä on varmasti :P
Löysin myös kirjakaupan, jossa ihana Hugh Grant piti matkaopaskauppaa elokuvassa Notting Hill. Oli kyllä siistä nähdä se paikka! Sen jälkeen löysin taas kirpparin, jossa oli jopa Kate Moss käynyt joskus (ovessa oli valokuvia).

Parin tunnin kiertelyn jälkeen kylmyys tuntui jo niin pahasti, että poikkesin yhteen pubiin syömään päivän sopan ja join teetä tunnin verran. Paikan työntekijä oli ruotsalainen ja yritin sitten siinä vääntää jotain ruotsiksi huonolla menestyksellä. Aika pian oli palattava englannin kieleen!

Tarpeeksi lämmettyäni lähdin takaisin ulos ja olin kävelemässä jo Landbroke Roadin metroasemalle, kunnes huomasin bussin, jonka määränpää oli Liverpool Street. Hyppäsin sitten siihen, koska maisemat näkyy paljon paremmin sieltä. Suht lyhyt matka asemalle kesti puolitoista tuntia, koska neljän ruuhka oli jo alkamassa. Bussi kierti hyvin kaikki nähtävyydet, joten siinä samalla sai räpsiä lisää huonolaatuisia kuvia :D Liverpoolin asemalta löytyi sitten toinen bussi, jonka kyydissä hurruttelin kotiin.

Notting Hill oli kyllä sellainen paikka, johon tulen varmasti tekemään enemmän tuttavuutta lämpimmällä ilmalla. En ole koskaan tuntenut tällaista rakkautta ensi silmäyksellä mihinkään/kehenkään! :D

11.1

Vapaapäivä pitkästä aikaa! Olin niin täpinöissä, että en edes malttanut odottaa yhtä kämppiksistä mukaan reissuun :D
Ensiksi kävin lataamassa Oysteriin vihdoinkin rahaa, koska sillä matkustaminen on aika halpaa. Metrolla meno sujui jo kuin ammattilaiselta.
Katusoittaja lauloi metroaseman käytävällä Mr. Bigin Wild Worldia ja jostain kumman syystä liikutuin siitä hirveästi! Ehkä hieman noloa.
Päädyin ensimmäiseksi Oxford Streetille kiertelemään kauppoja. Ihmeen hyvin hillitsin ostohimoni, koska sieltä mukaan tarttui vain kalsarit (eli legginsit, joita olen etsinyt jo pitkään jalkojen lämmittimiksi), £5. Lenkkareitakin etsin, mutta en löytänyt mistään myyjää, joka olisi auttanut etsimään oikean kokoiset.

Aika pian kyllästyin Oxford Streetiin (mitä on tapahtumassa?!) ja lähdin suunnistamaan Piccadilly Circusin suuntaan. Kadotin karttani, joten suunnistin muistin mukaan. Juuri kun ihmettelin, missä tämä valotaulu nyt olikaan, niin se ilmestyi naaman eteen. Ei se kyllä ollut niin kummoinen, mitä muistin. Tosin päivällä se muutenkin näyttää ehkä hieman vaatimattomalle. Sitten kysyin katupoliisilta neuvoa, kuinka pääsen Chinatowniin. Poliisi sanoi, että paikan tunnistaa hajusta :D Kävin muutamassa kiinalaisella marketissa fiilistelemässä.

Chinatownin jälkeen lähdin takaisin Circusille päin, mutta poikkesin samalla Starbucksissa kaakaolla, kun oli niin kylmä. Pitihän tuokin kahvila koettaa, kun kaikki sitä hehkuttaa. Ei ollut edes kauhean kallis paikka, kun joskus kuulin kaakaon maksavan siellä jopa £6! Kahvilassa joku mies tuli mun luokse ja kysyi olenko ruotsalainen! Se oli kohteliaisuus, kun ruotsalaisethan on parempia ihmisiä kuin suomalaiset ;)

Hamleys piti käydä myös taas kokemassa, sehän taitaa olla jopa maailman suurin (?) lelukauppa. Ovella kaksi merirosvoksi pukeutunutta työntekijää taisteli keskenään. Sisällä esiteltiin saippuakuplakonetta, lentokoneita ym. Olisi varmaan kiva työ esitellä leluja päivät pitkät! Mitään ei tarttunut mukaan, mutta suunnitelin, että tuon pikkuveljen tänne joskus.

Keskustassa oli Ripley's Believe it or not-museo ja kävin katsomassa, paljonko se maksoi (siltä varalta, jos vaikka meidän porukat haluaisi käydä siellä). Lippuja oli myymässä suomalainen tyttö, joka oli asunut täällä jo puolitoista vuotta! Niin ja törmäsin myös monessa kaupassa suomalaisiin. Kaksi oli jopa tuttuja! Taisi olla joku suomi-magneetti tänään mulla päällä.

Sitten lähdin suunnistamaan Knigtsbridgen suuntaan. Matkalla meinasin jäädä auton alle, kun ajatuksissani ylitin tien, vaikka oli punaiset valot. No onneksi se taksi tööttäsi niin monta kertaa, että heräsin mietteistäni ja juoksin tien yli. Ihmeen lujaa täällä kyllä ajetaan, ei tietä uskalla ylittää ellei ole ihan varma, että on vihreät itsellä tai sitten, että tie on tyhjä.

No, poikkesin kyllä pariin kauppaan ja käsiin tarttui DKNY hajuvesi body lotionin kanssa. Yleensä pelkkä hajuvesi maksaa £35, mutta nyt sain koko setin hintan £19. Henkkamaukasta löysin leopadikuvioiset ballerinat myös halvalla, kun olen niitä etsinyt jo pitkään. Mukaan tarttui myös hiuspanta, renkaat korviin ja harmaa baskeri. Ensimmäistä kertaa löysin kesällä käytettävän baskerin, joka näytti kivalle! Tästä blogista on tulossa varmaan tätä vauhtia joku vaateblogi... :D

Ihastelin Hyde Parkia ja jatkoin siitä matkaa Harrodsille. Sielläkin oli alennusmyynti, joten ihmisiä riitti! Pikku hiljaa alkoi jalkoihin jo sattua, joten menin hissillä yläkertaan. Hissimatkalla juttelin amerikkalaisen pariskunnan kanssa, ja he luulivat, että oon ranskalainen! Mua ei ollakaan ennen luultu keski-Eurooppalaiseksi.
Harrodsilla oli aivan sairaan upeita kultakehyksisiä peilejä, kultaisia pöytiä ym. En muuten tiennytkään, että Versace tekee posliiniastioita ja Calvin Klein petivaatteita! No, vielä on mun tyydyttävä Kultakeramiikkaan ja Finlaysoniin.

Kävely alkoi olemaan jo niin vaikeeta, että päätin lähteä takaisin kämpille. Yli 6h siellä kaupungilla sitten meni. Kävin kirkolla syömässä ja sitten menin kämpille viettämään loppuiltaa.

10.1.

Tänään oli siis taas aamuvuoro. Kerrankin oli paljon tekemistä, kun kirkolla järjestettiin kaste, seurat ja huoneita piti siivota. Meidän palveluvastaava väänti juhliin italialaista risottoa, mozzarella-salaattia, mascarpone-vaahtoa ym. Saatiin onneks syödä jämiä ja voin sanoa, että oli hyvää! Eli ei täällä aina lihakeittoa syödä ;) Sit löysin kengät yhden huoneen roskiksesta ja otin ne itselle. Aika hienot ne oli, vaikkakin vähän rikki.

Töiden jälkeen jaksoin jopa lähteä heti lenkille. Vihdoinkin sain tuulitakin käyttöön ja voin sanoa, että lämmin oli vaikka räntää tuli taivaalta.
Kiertelin taas ympäri Rotherhitheä ja ihastelin ympärillä olevia söpöjä taloja. En varmaan ikinä kyllästy niihin, talobongaus vois olla mun oikea harrastus! Matkan varrella näin, kun leffaa kuvattiin. Aika jännittävää, en oo Suomessa ikinä kävellyt kuvauspaikan vierestä! En kyllä harmikseni tunnistanut näyttelijöitä.

Oon ollut vasta viikon täällä, mutta kohteliaat tavat on aika hyvin jo tarttunut! Tietä ylittäessä nostan aina kohteliaasti käden ylös, kun auto pysähtyy ennen suojatien viivaa. Kaupassa olen mahdollisimman kohtelias ja sanon please mahdollisimman monta kertaa. Lenkilläkin näin lähetin taistelevan ulko-oven ja ison pahvilaatikon kanssa, jolloin menin tarjoamaan auttavaa kättä. En kyllä ymmärtänyt miehen puheesta muuta, kuin sanan door. Tajusin kuitenkin pitää ovea auki :D

Seikkailtuani ristiin ja rastiin, huomasin päättyneeni Tower Bridgen sillalle. Vieläkin täytyy taivastella, että se tosiaan olen minä, joka voi lenkkeillä Lontoossa! No okei, keskustaan tuskin ikinä menen lenkille, mutta onhan täällä muitakin alueita. So lovely!

Illalla opettelin sitten englantia telkkarista, kun sieltä tuli taas Come dine with me. Niin hyvä sarja, suosittelen :D

8.-9.1.

Taidankin ottaa tavaksi kirjoittaa aina kahden päivän jutut kerrallaan, niin ei tule liian vaativaksi tämäkään homma! Ainoa vain, että saattaa mennä tapahtumat ja päivät sekaisin välillä.

Eilen menin vasta iltavuoroon ja hupsista, nukuinkin melkein puoleen päivään! Siihen jäi ostosreissu ja uintireissu. Töissä olikin kunnon hulinat, kun siellä kokoontui lapsikerho ja oli useita saunojia. Sainkin kunnian toimia välillä kerhon vetäjänä, joka onneksi on ihan tuttu juttu. Lapsetkin oli tosi suloisia, vaikkakin kovaäänisiä (ei taida olla uutta!).

Töiden jälkeen lähdettiin vihdoinkin mun tervetulokaljalle läheiseen pubiin. Taulutelkkarista tuli East Enders, ikkunoissa oli vilkkuvalot ja kunnon jumputus taustalla. Kyllä englantilaisilla on hyvä maku! Oli tosi mukavaa ja käytiinkin vielä toisessa baarissa, mutta sen jälkeen piti lähteä nukkumaan aamuvuoron takia. No eihän niistä unista mitään tullut, kun muu seurue tuli vähän myöhemmin kämpille laulamaan Aikuista naista ja muita klassikkobiisejä. Lopulta tuli hiljaista ja sain nukuttua jopa alle kaksi tuntia. Onneksi kämppiksillä ei kuulemma ole yleensä tapana pitää kovaa ääntä. Uskokoon ken tahtoo ;)

Aamulla olin yllättävän pirteänä heräämässä töihin. Palveluvastaava opetti, miten aamupala laitetaan esille ym. Sitten siivoilin hostellihuoneita ja neuvoin majoittujille, missä kannattaa käydä(onhan minullakin kokemusta jo kohta viikko tästä kaupungista, heh).
Leipomistaitojakin sain taas esitellä, toivottavasti pullista tuli tällä kertaa syötäviä! Pääsin myös aikaisemmin töistä ja lähdettiin työkavereiden kanssa bussilla Greenwichiin. Siellä käytiin pikaisesti Greenwich Marketissa, jossa myytiin vaikka mitä ihanaa tavaraa. Oli söpöjä eläinpipoja, hassuja avaimenperiä ja ruokaa eri kulttuureista. Kiertelyn jälkeen otettiin jokilaiva lähelle Tate Modernin museota. Maisemat oli tosi hienoja, mitä nyt sieltä lumituiskun läpi saattoi nähdä. Ei siis ollut paras mahdollinen päivä lähteä risteilylle!

Tatessa käytiin myös kiertelemässä, mutta en nähnyt kuin yhden tilataideteoksen. Sekin oli musta laatikko, jossa käveltiin pimeässä. Paljonkohan kyseinen taiteilija on tienannut?? Ellei se koppi ollut vain unohtunut sinne. Täytyykin käydä siellä joskus paremmalla ajalla. Pop Life vaikutti ainakin mielenkiintoiselle näyttelylle.

Reissun jälkeen katsottiin leffaa ja syötiin(yllätys!). Tai no muut kattoi sitä samalla, kun itse datasin. Jännittävää tämä mun elämä Lontoossa! :D

6.-7.1.

Nyt on jo pari työpäivää takana ja oppimista yhä hirveästi! Sain mennä molempina aamuina hieman myöhemmin töihin, koska hostellihuoneissa ei ollut asukkaita (normaalisti aamuvuoro on 8.00-15-15). Alkuviikko on ollut niin silkkistä ja pehmeää, varsinkin kun tammikuu on melko hiljaista aikaa kirkolla. Se on todella hyvä, niin kaikki ehtivät opastamaan miten mikäkin tehdään.

Sain heti kokeilla pullien leipomista, koska niitä saa kuulemma aina tehdä, jos on aikaa. Oli se hieman haastavaa, kun erilaiset aineet ja mittavehkeet. No, lopputulos oli myös melko mielenkiintoinen. Ehkä ensi kerralla onnistuu! :D

Koko ajan tuntuu, että pitäisi nyt heti etsiä uusi harrastus ja mennä kielikurssille, käydä kaupungilla, tutustua kaikkeen uuteen, puhua paljon englantia ja saada englantilaisia kavereita. Aikaahan tässä kuitenkin on, joten ei mitään tarvetta hoppuilla. Ajattelin asettua rauhassa tämän ensimmäisen viikon, mutta tuo inhottava ääni takoo päässä koko ajan, että tee nyt jotain!

Pihalla on liukasta ja kylmää, eikä siellä oikein viihdy kuin paksut vaatteet yllä. Olisi pitänyt kuitenkin varautua reissuun talvitakilla ja kunnon lämpökerrastolla. Virheistä oppii!
Eilen kävin tutustumassa lisää lähiympäristöön(jota muuten riittää!) ja löysin täältä kuntokeskuksen, ostoskeskuksen, puistoja ym. Katseltiin myös kämppisten kanssa leffoja, jotka saatiin lainaksi. Himoshoppaaja oli aika hyvä ;) Siitä tulikin mieleen, että täällä myydään aivan ihania vaatteita. Suomesta löydän harvoin mitään kivaa, mutta tänäänkin ikkunaostoksilla näin hienon talvitakin, kenkiä, paitoja ym. Pakko se on vaan myöntää, että vaatteet ovat aivan liian kalliita täällä. Punta hämää vielä paljon, kuvittelen jatkuvasti sen euroiksi! No, vaikka nuukailin hirveästi, mukaan tarttui kengät ja korvakorut, yhteishintaan £3,50! Ei paha.

Ennen kuin lähdin Englantiin, luulin, ettei täällä ole uimahalleja. En kyllä ymmärrä, mistä moinen edes oli tullut päähäni. No, jätin uima-asun kotiin ja nyt olisin menossa Seven Islandille uimaan. Täytyy varmaan taas lähteä ostoksille, voi miten rankkaa!

Ruokaostosten teko on täällä oma urakkansa! Kävin pitkästä aikaa Tescossa, joka olikin super size-kokoa. Valmisruokia oli aivan hirveästi tarjolla, eikö kukaan enään kokkaa täällä? Kuka oikeasti syö purkkispagettia? Maitoa ja jogurttia oli vaikka minkälaista, mutta etsippä sieltä se terveellisin. Sitten vielä itsepalvelu-kassa! Myyjän piti kädestä pitäen ohjata, miten se toimii. Hurja maidonhakureissu oli siis tänään! No onneksi ei tarvitse käydä kaupassa usein.

Silti, Englanti<3

5.1.

Päivä kolme! Aamulla kävin tutustumassa lähiympäristöön, mutta enpä muistanut ottaa kameraa mukaan! Kerrankin, kun olisi voinut ottaa hienoja kuvia. Eräänkin talorykelmän keskellä oli kirkko ja siinä pienenpieni hautausmaa! Oli aika erikoisen näköistä. Se huono puoli briteissä kuitenkin on, että he taitaa olla aika likaista kansaa. Se on ehkä vanha tieto, että täällä peseydytään harvoin ja toisen kylpyvedessä(joka on tietenkin taloudellista ja ekologista), mutta eivät he kyllä välitä hirveästi kodin ja pihan siisteydestä! Hienot autot pihassa, mutta kaikki puiden lehdet ja roskat levällään etupihalla. Hyi! Ja ne kokolattiamatot! Onneksi ei meidän kämpästä sellaisia löydy, vaan on ihan lautalattiat. No, mutta ne onkin ehkä ainoat miinukset.

Tänään oli sitten ensimmäinen työpäivä iltavuorossa. Piti ottaa vielä päivätorkut, jotta varmasti jaksaa. Hirveästi olisi opittavaa ja kaikki oli tosi mielenkiintoista. Tuntuu tosiaan sille, että tulin oikeaan paikkaan töihin! Kirkon ympäristö oli jotenkin tosi rauhoittava, kun siellä ei illalla ollut asiakkaita ja sain siivota joulukuusesta koristeita alttarin vieressä. Siitä tulikin mieleen, että taidan alkaa kannattaa tekokuusia! Sain nimittäin jatkuvasti niitä kuivia ja rapisevia havuja sormiin ja vaatteisiin. Ja minä kun luulin välttäväni kuusen riisumisen lähtemällä kotoa pois ennen loppiaista!

Illalla lähdettiin tyttöjen kanssa yksille läheiseen pubiin. Eli otettiin kaikki neljä teetä maidon kanssa! Sitten meno olikin aika railakasta. Mentiin pubin yläkertaan istumaan, joka oli tunnelmaltaan kuin oikea englantilainen olohuone. Nurkassa oli vielä joulukuusi ja ikkunasta näkymä Thames-joelle. Mitä sitä muuta kaipaisikaan!

Kun lähdettiin takaisin kotiin, pihalla satoi lunta! Ja sitä oli jopa sentin verran! Huomenna on koko Lontoo sitten kaaoksessa, mutta eiköhän Merimieskirkko pysy avoinna ;)

4.1.

Sitten lähti seuraava päivä käyntiin klo 8.30, jolloin piti mennä merimieskirkkoon aamiaiselle. Olin aivan ihmeissäni, kun tarjolla oli kaurapuuroa, tummaa leipää ym. Täällähän voisi jopa elää terveellisesti, koska saan kaiken ruuan kirkolta. Se on kyllä kätevää, niin ei tarvitse käydä ruokakaupassa! Tosin palkkaa en saa, mutta jostain on tingittävä!

Aamiaisella tapasin kirkon työntekijöitä ja voin sanoa, että mielikuvani romuttuivat täysin! Luulin kaikkien olevan hartaita ja puhuvan vain raamatusta, toisin kuitenkin kävi. Kaikki kirkon ihmiset ovat olleet todella mukavia tähän mennessä ja tuntuu tosi kivalle kuulua tähän pieneen "Suomi-yhteisöön". Käytiin tutustumassa kirkon tiloihin ja sieltä löytyi sauna, hotellihuoneet, kokoustilat, "kirjasto", tietokoneet yleiseen käyttöön ym. Eli siellähän voisi vaikka asua koko työpestini ajan, eikä tarvitsisi edes käydä Lontoon keskustassa ;)

Myöhemmin lähdin keskustaan kävellen ja luulin selviäväni Sohoon ja Camden Towniin puolessa tunnissa. Olinpa jälleen kerran väärässä ja matkaan meni varmasti yli kaksi tuntia! Se tosin johtui siitä, että olin jo niin jäässä(Ja kyllä, pakkasta täällä oli n. -1 silloin), että istuin eräässä italialaisessa kahvilassa melkein tunnin litkien kannullista rooboisteetä. Mutta kyllä kävely kannatti, sillä oli se niin mahtava fiilis nähdä Tower Bridge läheltä ja muutenkin kaikki ihanat brittitalot ja kadut! Olenkohan ainoa ihminen maailmassa, joka pitää noita taloja kauniina?

Kaupungilta tarttui mukaan kaikkea pientä, vaikka yritin kovasti olla tuhlaamatta rahoja. Kaikki matkamuistokaupat vetivät kovasti puoleensa ja päätin, että joku päivä ostan "I love London"-hupparin. Ehkä turhin vaate ikinä, but must to have!

Illalla tapasin sitten kaikki Fantti-talon asukit ja istuttiin iltaa meidän olkkarissa. Kaikki vaikuttivat tosi mukaville ja jaksoivat olla kiinnostuneita uudesta asukistaan. Tänne on varmasti helppo sopeutua, kun on niin rento meininki. Tosin vastahan tämä oli toinen päivä!

3.1.

Tämä onkin sitten ensimmäinen blogini ja päiväkirjani. Lähinnä kirjoitan tätä omaksi huvikseni, jotta muistaisin myöhemmin kaikki tapahtuneet asiat. Toivottavasti jaksaisin päivittää edes viikoittain uudet tiedot!

Eli reissu alkoi sunnuntaina. Hyvin nukutun yön jälkeen lähdin kiireellä lentokentälle, koska siellä olisi kuulemma tosi vilkasta. Ihme ja kumma, kaikki sujui mallikkaasti lipun lunastamisessa ja turvatarkastuksessa, vaikka olin sullonut lentolaukun täyteen kaikenlaista tavaraa! Samaan lentokoneeseen astui muuten Risto Kaskilahti vaimoineen. Meinasin jo laittaa seiskaan viestiä, jos olisi saanut vaikka vähän matkarahaa. Enpä kuitenkaan jaksanut, koska eihän se mulle kuulu, jos Risto tahtoo käydä Lontoossa.

Lento oli 20min myöhässä, mutta aika kului rattoisasti Iltalehteä lukiessa(JONKA SAI ILMAISEKSI!! Aika luksusta verrattuna Ryanairin karjalentoihin, joita oon aina harrastanut), mutta mieli kyllä meni matalaksi, kun luki Sellon ampumatapauksesta. Sen jälkeen iski vielä lentopelko, mutta onneksi se meni nopeasti ohi. Koneessa vihdoinkin tajusin, että tämä tyttö muuten on lähdössä Suureen Maailmaan!

Heathrowin lentokentällä alkoi sitten oikea seikkailu, kun piti arpoa, millä kulkuneuvolla menisi keskustaan. Hassua muuten, että melkein kaikki lentokentän työntekijät olivat intialaisia naisia! Ja lyön pääni pantiksi, että monilla heistä saattoi olla jopa lääkärin koulutus. Tai en kyllä tiedä, miten intialaiset suhtautuvat naisten koulutukseen. No se on kuitenkin sivuseikka tässä tarinassa. Kun intialainen infonainen kertoi Jubilee-linjan toimivan myös sunnuntaina, sain tehdä töitä tukahduttaakseni haluni vastata 'Thank you very much' intialaisella korostuksella!

Metrossa tein sitten ensimmäisen virheen, jonka voi Lontoossa tehdä. Tuijotin nimittäin ihmisiä silmät suurina. Ei sille voi mitään, kun ympärillä on niin paljon mielenkiintoisen näköisiä persoonia!
Matkalaukkuja oli muuten aivan hirveä raahata pitkin metroasemien portaita! Toisaalta, kuka pakotti pakkaamaan niin paljon. Juuri kun olin kiroamassa muka ystävälliset britit maan rakoon, eräs mies tuli kysymään, tarvitsenko apua. Mies tosin olikin puolalainen... Yhdessä saatiin laukut Canada Waterin asemalle ja sitten alkoikin Merimieskirkon etsiminen. Kuvittelin löytäväni paikan helposti, enkä ollut tulostanut kuin yhden kartan, joka näytti suurpiirteisesti kadut. Ulkona kaikki näytti niin erilaiselle, että harhailin moneen suuntaan raahaten pakaasejani perässä. Apuakin kysyin, mutta ei kukaan saanut selvää kartasta:D Suomalaisella sisulla löysin kuitenkin sattumalta perille ja minua oli vastaanottamassa monet työntekijät. Vastaanotto oli tosi mukava ja lämmin, mutta koska olin niin poikki matkasta, ei nimet jäänyt edes mieleen.

Yksi työntekijöistä saattoi mut kämpille ja esitteli paikkoja. Tän talon nimi on Elefantti eli tuttavallisemmin Fantti ja tässä on kolme kerrosta. Saan asua ensimmäinen kuukauden alakerrassa yksin, täällä on myös vessa ja suihku. Suihku on kyllä tukossa ja yläkerran suihkusta tulee puolipaineella vettä. Keskikerroksessa on lisää huoneita ja olkkari/keittiö. Aika kylmä on, kun ikkunat vetää, mutta onneksi on patterit olemassa! (Ja onneksi ei tarvitse maksaa sähkölaskua).

Näihin tunnelmiin, nyt nukkumaan.